Politiikkaa ja saksofoneja eli Timo Soinin aseman arviointia

Perussuomalaiset ovat sitten vaihtaneet puheenjohtajaa, ja tietenkin se merkitsee sitten hallitus-asetelmien muutosta. Ja yksi mielenkiintoisimmista asioista, mitä mieleen tulee on se, että tietenkin tämä merkitsee myös ykkösministerin paikan uudelleen asettelua. Eli yleensä jos puolueella on hallituksessa useita ministereitä, niin sen puheenjohtajalle on tapana antaa korkein tai presidenttiä lähinnä oleva ministerinsalkku. Ja tietenkin se on tällä kertaa ulkoministerin salkku, joten tämä uusi Perussuomalaisten puoluejohto sitten varmasti joutuu miettimään sitä, että miten se suhtautuu tähän kyseiseen ministerin salkkuun sekä Soinin jatkoon tuossa tehtävässä. Näet uusi puoluejohto joutuu nyt arvioimaan Timo Soinin asemaa puolueessa tarkasti, koska jokainen meistä tietää, että puolueen johdolla sitten on viimeinen sana sanottavana siitä, millaisia suhteita se aikoo sitten tähän entiseen puheenjohtajaansa pitää.

Toki ministeri-nimityksen yhteydessä presidentillä on viimeinen sana sanottavana tässä asiassa, mutta Soinilla voi olla vaikea paikka joka tapauksessa, vaikka Tasavallan Presidentti haluaisi hänen jatkavan ulkoministerinä. Tämän takia voidaan sanoa, että poliittisesta keväästä on tulossa hyvin mielenkiintoinen monilla tavoilla. Ja vaikka hallitus sitten kaatuisi, mikä voisi olla hyvin mahdollista sekä uudet vaalit pidetään, niin silloinkin pitää jonkun hoitaa toimitusministerien virkoja, kunnes uusi hallitus on muodostettu. Ja itse pidän hyvin epätodennäköisenä sitä, että uutta enemmistöhallitusta saadaan muodostettua nykyisellä eduskuntakokoonpanolla.

Joten joko sipilän hallitus jatkaa vähemmistöhallituksena tai sitten uudet vaalit määrätään, mikäli Perussuomalaiset lähtevät pois koaliitiosta, ja jättävät Sipilän yksin. Se miten tässä sitten jatketaan on hiukan vielä epäselvää, mutta en usko että kukaan tähän hallitukseen enää on menossa. Sipilästä voin sanoa yhden asian, mitä välillä unohdetaan. Nimittäin hän astui virkaansa pahimpaan mahdolliseen aikaan, ja hänelle ei edes annettu mitään mahdollisuuksia, kun lehdistössä vaadittiin uusia vaaleja saman tien. Ja nyt tilanne on se, että hallitus heiluu entistä pahemmin. Mutta kuten varmaan olemme huomanneet, niin tietenkin tämän hallituksen suurimmat otsikot on tehnyt Timo Soini, joka on tässä ilmaissut halunsa jatkaa ulkoministerinä.

Se mikä tässä hallituksessa on ollut surkuhupaisaa on se, että ketään poliitikkoa maassamme ei olla tuettu niin massiivisesti kuin Timo Soinia, jonka kuva on sitten ollut kaikissa sanomalehdissä, ja häntä on palvottu kuin jotain Rock-tähteä. Mutta kuten Juicen kappaleessa "Paperitähdet" sanotaan, niin ihmisten suosio on häilyväistä. Kun poliitikko lupaa jotain, niin tietenkin äänestäjillä on oikeus olettaa, että tuon ihmisen teot ovat samoja, kuin mitä hän on luvannut. Ja kun "jytky" sitten tuli, niin Soinilta odotettiin niitä otteita, kuin mitä hän oli luvannut. Kun ei noita päätöksiä sekä esityksiä sitten tullut, mitä hän on luvannut, niin silloin tuo mies varmasti sitten osoittautui pettymykseksi.

Soinin ongelma oli varsinkin ministeri-uran alkuvaiheessa suhtautuminen ääriliikkeisiin sekä jotenkin itselleni on tässä koko asiassa tullut sellainen asia mieleen, että yrittikö hän jotenkin kampittaa Tynkkystä pois puolueesta kun tuo kuuluisa Facebook-kirjoitus, missä Ruotsinkielistä professoria sitten haukuttiin jotenkin ikävällä tavalla tapahtui. Vaikka tämä kuulostaa hyvin hassulta, niin edelleen ihmettelen, kuinka Soini ei silloin tuominnut rasismia selvästi ja hän oli muutenkin kumman vaisu noiden viha-kirjoitusten sekä "Skini-partioiden" suhteen. Eli oliko joku toinen sitten oikeasti käyttänyt Tynkkysen älypuhelinta tai tablettia silloin kuumana keväänä, kun mediassa uhkailtiin ihmisiä sillä, että "Skinit tulevat vetämään teitä turpiin"?

Se mikä Soinin rooli tuossa tapauksessa on jää hänen itsensä tietoon, mutta miksi tuo mies ei sitten tehnyt mitään tuon tapauksen selvittämiseksi? Tuolloin hän oli median lemmikki, ja silloin julkaistuista mediakirjoituksista sai jotenkin sellaisen kuvan, että Suomi olisi jo eroamassa EU:sta. Niin tehokasta tuo lobbaus oli silloin, ja tuolloin otettiin esimerkiksi näyttävästi esiin sellainen malli, missä viikonloppuna salaisessa istunnossa maamme eroaisi unionista, ja sitten tulisi joku sotilaspoliisi tai vastaava pidättämään niitä, jotka olivat tuolloin pettäneet Suomen eli äänestäneet EU:n puolesta, vai mitähän ne "hm" ja "huomenna" sanat toimittajien kirjoituksissa sitten ovat mahtaneet tarkoittaa.